{"id":38,"date":"2020-04-20T08:14:38","date_gmt":"2020-04-20T08:14:38","guid":{"rendered":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/?p=38"},"modified":"2020-04-20T08:14:38","modified_gmt":"2020-04-20T08:14:38","slug":"zen-ja-jongleerauksen-taito-kirjoitus-vuodelta-2013","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/2020\/04\/20\/zen-ja-jongleerauksen-taito-kirjoitus-vuodelta-2013\/","title":{"rendered":"Zen ja jongleerauksen taito (kirjoitus vuodelta 2013)"},"content":{"rendered":"\n

Kehon harjoittaminen kehitt\u00e4\u00e4 etiikkaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u2019Ei-akateeminen taide, jota on harjoitettu muualla kuin \u2019akatemioissa\u2019, on kaiken aikaa yll\u00e4pit\u00e4nyt ajatusta erityisest\u00e4 tiedosta, jota tarvitaan, joka syntyy ja jonka kanssa ollaan tekemisiss\u00e4 silloin, kun harjoitetaan taiteilijan taitoja, ammattina tai harrastuksena, valmiina tai oppilaana.\u2019
-Juha Varto, isien synnit
T\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana olen pohtinut paljon taitoa, oppimista ja my\u00f6s opettamista. T\u00e4m\u00e4 johtuu tottakai siit\u00e4, ett\u00e4 olen viimein my\u00f6s valmistumassa teatterikorkeakoulusta, mutta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 toimin syksyn pienryhm\u00e4opettajana, erityisopettajan sijaisena, peruskoulusn alakoulussa. Tuon ty\u00f6jakson aikana koin ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n, muut koulun opettajat, sek\u00e4 heid\u00e4n ajatusmailmansa itselleni todella vieraiksi. Itselleni opettajuus on kokonaisvaltaista toimintaa ja uskon my\u00f6s, ett\u00e4 kun opettaja lakkaa oppimasta, on h\u00e4nen aika lopettaa opettaminen. Tuntui, ett\u00e4 kukaan tuossa koulussa ei jakanut ajatustani. Opettajat tekiv\u00e4t ty\u00f6ns\u00e4 kuin olivat sen tehneet aina ennenkin. Vaikutti, ettei kukaan ollut kiinnostunut oppilaista. Jo aivan liian moni asia tehd\u00e4\u00e4n maailmassamme ja arjessamme muutenkin ainoastaan rahasta, tarpeesta selviyty\u00e4. Koin todella pelottavana n\u00e4hd\u00e4 todellisuudessa tuon kouluymp\u00e4rist\u00f6n tilanteen. Muutosta ja jopa muutoksen mahdollisuutta pel\u00e4t\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 Asko Karjalaisen kirjoitus on mielest\u00e4ni nykyisin viel\u00e4 ajankohtaisempi kuin ilmestyess\u00e4\u00e4n jo l\u00e4hes kymmenen vuotta sitten.
\u2019Taantuma alkuper\u00e4iseen moraalittomuuteen (syyntakeettomuuden) tilaan ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 on ilmeinen ja vallitseva. Yhteis\u00f6 kuin yhteis\u00f6 toimii yleens\u00e4 minimitietoisuuden sosiaalisen koodin pohjalta. Tiedostavan opettajan taantuminen urautuneen yhteis\u00f6n edess\u00e4 on luonnollista ja vapauttavaa, joskin negatiivisella tavalla. Tietyt yhteis\u00f6t ovat t\u00e4ss\u00e4 suhteessa kuitenkin eettisess\u00e4 erikoisasemassa. Sellaiset organisaatiot, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kasvatus ja opetus eri muodoissaan, eiv\u00e4t voi yht\u00e4 vapaasti taantua ja rutinoitua. Sellainen on tuomittavaa, koska t\u00e4ll\u00f6in organisaatio my\u00f6s teoriassa menett\u00e4\u00e4 kyky\u00e4\u00e4n hoitaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.
N\u00e4ihin aikoihin saakka kouluj\u00e4rjestelm\u00e4 on toiminut joskus hyvin suurelta osin omia periaatteitaan vastaan, niin meill\u00e4 kuin muuallakin; ik\u00e4\u00e4n kuin syyntakeettomuuden tilassa. Kouluorganisaation lapsenaste lienee kuitenkin jo syyt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taa ja siirty\u00e4 vastuulliseen aikuisuuteen. Aikuisen ja moraaliseen toimintaan kykenev\u00e4n koulun on opittava tiedostamaan ja kyseenalaistamaan piilo-opetussuunnitelmalliset merkitysrkenteet \u2013 ihmisen syytt\u00e4misen ja tuomitsemisen sijasta.\u2019
-Asko Karjalainen, \u2019Kasvatuksen etiikka\u2019 P.Pitk\u00e4nen (toim.)
Tuntuu hurjalta, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat ovat n\u00e4in selvill\u00e4 mutta silti mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu. Onko muutos ja opettamisen ja koulutuksen kehittyminen mahdotonta? On pelottava v\u00e4ite, ett\u00e4 jokainen urautuu ja juuttuu lopulta koneen orjaksi. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni jo Aristoteles esitti ajatuksen \u2019All paid jobs absorb and degrade the mind.\u2019 Valitettavasti en l\u00f6yt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 suomennettuna t\u00e4h\u00e4n esseeseen, mutta otan t\u00e4m\u00e4n asian esiin koska samasta asiasta on kyse. Antiikista 2010 -luvulle fakta on, ett\u00e4 ihminen ei kehity. Ihminen ei opi.
Onneksi t\u00e4m\u00e4 on vain ulkoinen n\u00e4k\u00f6kulma ja sidoksissa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olemassa oleviin, jo instituoituneisiin rakenteisiin. N\u00e4m\u00e4 rakenteet olen valmis hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n \u2019vihollisekseni\u2019. Taistelussa t\u00e4t\u00e4 vihollista vastaan, kuten en opettaessa tai arjessanikaan usko negatiiviseen palautteeseen. Pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 olemaan rakentava. Pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 tarjoamaan edes ehdotus, kuinka asioita voisi muuttaa. Pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 uskomaan siihen, ett\u00e4 ett\u00e4 asiat voivat olla paremmin. L\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie, jossa ei tarvitse tuhota rakentaakseen. El\u00e4misen tarkoitus ei saa olla muiden voittaminen ja pisteiden ker\u00e4\u00e4minen. Viisautta, moraalia, luovuutta tai onnellisuutta on turha yritt\u00e4\u00e4 mitata sijalukuina tai prosentteina. Ne voi tunnistaa, jos tapaa ehe\u00e4n ihmisen. Sellaisesta huokuu sis\u00e4inen levollisuus, lempeys ja ihmisarvon kunnioitus. Viisautta ei voi mitata.
T\u00e4m\u00e4n esseeni otsikko on suora viittaus kirjaan \u2019Zen ja jousella ampumisen taito\u2019, ja samalla otsake viittaa my\u00f6s Timo Klemolan \u2019Taidon filosofia \u2013 filosofin taito\u2019 -kirjaan. Molemmissa kirjoissa on mielest\u00e4ni hyvi\u00e4 ajatuksia, ja sanallistettu oppimista my\u00f6s varsin ansiokkaasti. Kuitenkin itselleni kumpikin teos my\u00f6s onnistuu nostamaan ihokarvani pystyyn ja tuottamaan liitutaulun raapimiselta tuntuvia kokemuksia mystifoidessaan oppimista, ja oppimiseen liittyvi\u00e4 proprioseptisten havaintojen kehittymist\u00e4. Suhteutan nyt kirjan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 enemm\u00e4n omiin kokemuksiini jongleerauksen taidon oppimisessa sek\u00e4 omaan ty\u00f6h\u00f6ni jongleerauksen opettajana. Koen, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4
asiat ovat minulle linkki n\u00e4iden kirjoissa esitettyjen asioiden reflektoimiseen, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n minulla on itsell\u00e4ni syvin kokemus ja tieto; lis\u00e4ksi jongleeruksen ja jousiammunnan ja ollessa fyysisi\u00e4, konkreettisen taidon kehitt\u00e4miseen pohjautuvia lajeja\/harrastuksia\/ammatteja. Molemmissa yksinomaan fyysisin\u00e4 pidetyt suoritukset muuttuvat tapahtumiksi, joita sellaisina ei voi en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitan nyt ainoastaan henkil\u00f6kohtaista, omaan napaan kohdistuvaa kokemusta. Kyseess\u00e4 on siis tilanne tai tunne liittyen tekemiseen, mit\u00e4 ulkopuolisin silmin ei voi n\u00e4hd\u00e4, saati ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Vastaavia tilanteita on varmasti alalla kuin alalla mutta t\u00e4m\u00e4nkaltaisen henkil\u00f6kohtaisen kokemuksen sanallistaminenkin ainoastaan kykenee vain kertomaan hyvin pienen osan, muttei mit\u00e4\u00e4n todellisesta kokemuksesta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 t\u00e4llaisen kokemuksen avaaminen my\u00f6s tuntuu hyvin turhalta. En pid\u00e4 subjektiivisen oppimiskokemuksen sanallistamista muutenkaan erityisen hedelm\u00e4llisen\u00e4, kokemuksen j\u00e4\u00e4dess\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4asiassa oppilaan omaksi kokemukseksi.
Kykenen kuitenkin rinnastamaan oman kokemukseni jongleerauksen taidon oppimisesta n\u00e4ihin molempiin kirjoihin n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen. T\u00e4m\u00e4 oma tieni kohti jongleerauksen taitoon poikkeaa kuitenkin hyvin pitk\u00e4lti n\u00e4ist\u00e4 kirjojen esitt\u00e4mist\u00e4 malleista. Kun aloitin jongleerauksen taidon harjoittelun, oli se luokiteltu yhdeksi sirkusviihteen ilmenemismuodoksi, ilman puhetta taiteesta tai filosofiasta. Jongleerauksen k\u00e4site oli halpoja temppuja hetkellisen\u00e4 viihdykkeen\u00e4 toisille. T\u00e4st\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdasta aloitin my\u00f6s oman matkani, ilman opasta, saati opettajaa.
T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olen tyytyv\u00e4inen t\u00e4h\u00e4n kohdallani olleeseen polkuun kohti jongleerauksen taitoa, vaikka matkalla, jongleerattujen vuosien aikana, on ollut my\u00f6s lukuisia hetki\u00e4 jolloin mieless\u00e4 on ollut ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki olisi ollut varmasti helpompaa, mik\u00e4li tiell\u00e4 olisi ollut opasviittoja ja jopa mystinen zenguruopettaja. Nyt tied\u00e4n ett\u00e4 oma polkuni, kuten jokaisen toisenkin polku, on uniikki. Ehk\u00e4 en ole mennyt yhdell\u00e4 sektorilla kauas, mutta ainakin olen saanut koluttua l\u00e4hitienoot hyvin laajasti. L\u00f6yt\u00e4nyt monta umpikujaa ja l\u00f6yt\u00e4nyt jopa umpikujienkin arvon.
Aluksi oppilas on kuitenkin aina aloittelija, ja koko aloittelijan historia vaikuttaa h\u00e4nen toimintaansa, kaikki aikaisemmat taidot joita h\u00e4n on opetellut. Keho ja mieli, ihminen, on yksi kokonaisuus, ja yhden taidon harjoittaminen ei voi olla vaikuttamatta toisen taidon opetteluun. Koko oppimisprosessi on riippuvainen n\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista aloitin my\u00f6s oman matkani kohti jongleerausta. Jos kysymme miksi, en oikestaan tied\u00e4, ja matkan alussa kysymys ei ole edes sama kuin mik\u00e4 se on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Tuolloin kyse oli varmasti siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in jotain joka n\u00e4ytti minusta niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja samalla hienolta, ett\u00e4 tahdoin my\u00f6s oppia mik\u00e4 on tempun salaisuus \u2013 salaisena, sanattomana syyn\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4tem\u00e4\u00e4n, olla jossain parempi kuin muut ymp\u00e4rill\u00e4ni ja korostaakseni omaa erinoimaisuuttani. T\u00e4m\u00e4 on siis syy miksi aloitin jongleerauksen taidon harjoittelemisen.
Aluksi harjoittelu on imitaatiota ja toistoa. Mik\u00e4li taitoa harjoittaessa paikalla on my\u00f6s opettaja, voi h\u00e4n my\u00f6s kannustaa oppilasta yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuntea, milt\u00e4 tekeminen tuntuu: mik\u00e4 kohta kehosta on j\u00e4nnittynyt, miss\u00e4 oppilaan paino sijaitsee. Opettaja voi t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi my\u00f6s fyysisesti auttaa oppilasta hyv\u00e4n muodon l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. N\u00e4in oppilaan keho saa my\u00f6s kokemuksen siit\u00e4, mit\u00e4 kohden pyrki\u00e4. Oleellista t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa harjoittelua on se, ett\u00e4 kyse on suorittamisesta ja suorituksista, fyysisest\u00e4 taidosta. Keih\u00e4\u00e4nheitossa ja jongleerauksessa p\u00e4tem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4semisen harjoittelussa ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa. Taito opitaan fyysisesti, toistamalla liikett\u00e4 niin kauan, ett\u00e4 suoritus alkaa menn\u00e4 oikein. Taidon oppimisessa oppilaan keho ja mieli k\u00e4yv\u00e4t jatkuvaa dialogia maailman kanssa. Kyseess\u00e4 on aivan kuin vieraan kielen oppiminen: alku on todella vaikeaa, mutta kun kieleen p\u00e4\u00e4see sis\u00e4\u00e4n, tulee nopesti halu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 erityistaidon oppimisessa ik\u00e4\u00e4n kuin tematisoimme t\u00e4m\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isen oppimisprosessimme. Antaudumme tietoiseen dialogiin t\u00e4m\u00e4n uuden taidon kanssa siten, ett\u00e4 lopulta siit\u00e4 tulee samalla tavalla luonnollinen osa meit\u00e4 ja liikkumistamme kuin vaikkapa k\u00e4vely. Pianon soittamisen ja jongleeruksen taidon harjoittelu eiv\u00e4t siis eroa juuri toisistaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on my\u00f6s aivan turha puhua taiteesta. Uskon, ett\u00e4 taide syntyy vasta taidon kautta. Ei kaikki puhe tai kirjoituskaan ole runoutta, n\u00e4in suorana vertauksena kielen oppimiseen. Pid\u00e4nkin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 taidekoulujen taideopettamista hyvin kummallisena. N\u00e4kisin hy\u00f6dyllisemm\u00e4ksi sen, ett\u00e4 koulut keskittyisiv\u00e4t opettamaan konkreettisia taitoja. Taiteilijaksi kasvminen vaatii tilaa ja aikaa, kuten Zen-mestariksi kasvaminen. Taiteilija on oman alansa zen-mestari. N\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n asiat eiv\u00e4t poikkea toisistaan. Zen-mestarina oleminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 maksa laskuja kuten ei taiteilijuuskaan. Hyv\u00e4 mink\u00e4 tahansa taidon hallinta johtaa siihen ett\u00e4 se on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 oravannahkoina.
Taidon harjoittelemisen alkuvaiheessa opiskelijan\/oppijan on oltava sitke\u00e4, koska t\u00e4m\u00e4 vaihe taidon oppimisessa vaatii suunnatonta k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisen sietokyky\u00e4. Pohjimmiltaan kyse on vain tahdonvoimasta. Moni luopuu taidon harjoittelusta jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Ehk\u00e4 taito ei ollut t\u00e4lle oppilaalle se oikea tie kohti ihmisyytt\u00e4, ja onneksi vaihtoehtoja riitt\u00e4\u00e4. Koen edelleen erikoisena, ett\u00e4 meist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 pikkukyl\u00e4n pojasta kolme valitsi tai l\u00f6ysi el\u00e4m\u00e4n filosofiansa jongleerauksen tiet\u00e4 pitkin.
Harjoittelun my\u00f6t\u00e4 mielen intentio ja kehon kyky alkavat hiljalleen l\u00e4henty\u00e4 toisiaan, mutta harjoittelu on viel\u00e4 tulkittavissa ulkoiseksi, sill\u00e4 oppilas pyrkii toteuttamaan ulkoista muotoa eik\u00e4 kykene viel\u00e4 seuraamaan sis\u00e4ist\u00e4, kinesteettist\u00e4 liikekokemustaan. Taidon oppiminen etenee t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ulkoisesta kohti sis\u00e4ist\u00e4. Harjoituksen my\u00f6t\u00e4, taidon kehittyess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sis\u00e4isyys alkaa saada yh\u00e4 hienovaraisempia piirteit\u00e4. Sis\u00e4inen kokemus syvenee ja avaa yh\u00e4 uusia ja palkitsevia ymm\u00e4rt\u00e4misyhteyksi\u00e4 ja samalla ns. l\u00e4sn\u00e4oleminen tulee kokoajan oleellisemmaksi harjoittelussa. Opitut asiat arkip\u00e4iv\u00e4istyv\u00e4t ja niiden toistaminen on helppoa kuin k\u00e4vely. Samalla voi antaa ajatusten olla jossain muualla kuin harjoituksessa, ja n\u00e4in harjoitukset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olekaan hy\u00f6dyllisi\u00e4. Harjoitteluun voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paljon aikaa, mutta lopulta mit\u00e4\u00e4n oppimista ei tapahdu. Harjoitteleminen ei ole en\u00e4\u00e4 harjoittelemista vaan tapa, turvallisuutta luova rutiini. N\u00e4in ollen on opittava olemaan l\u00e4sn\u00e4 harjoituksessa ja kuuntelemaan omaa kehoa. Tuntuu kuin joka taidolla, kulttuurilla olisi t\u00e4h\u00e4n asiaan omat keinonsa, alkaen harjoitustilan siivoamisesta, polvillaan istumisesta, hyppynaruhyppyjen laskemisesta ties mihin silm\u00e4munien pesemiseen asti. Itse en n\u00e4e yht\u00e4 harjoitusta toista paremmaksi. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa oppimista on oleellista saada mieli pysym\u00e4\u00e4n mukana harjoituksissa ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen itselleen tai oppilailleen sopivia harjoituksia. Itselleni t\u00e4h\u00e4n sopiva harjoitus on ollut matka kotoa harjoitussalille, sama my\u00f6s toisin p\u00e4in, pois harjoituksesta arkeen. En\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 eroa ei edes aina ole. On kuitenkin p\u00e4ivi\u00e4 kun tied\u00e4n, ett\u00e4 minun on harjoitettava itse\u00e4ni ett\u00e4 pystyn olemaan l\u00e4sn\u00e4 harjoittelussa, mutta usein t\u00e4h\u00e4n riitt\u00e4\u00e4 kevyt tasapainoharjoitus. T\u00e4h\u00e4n tapaan p\u00e4\u00e4tyminen vei itselt\u00e4ni vuosia, vaihtelin harjoituksia, mutta nykyisin t\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s tapa jolla aloitan p\u00e4iv\u00e4n, joka p\u00e4iv\u00e4. \u2019Seison molempien jalkojeni p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pid\u00e4n vartaloni suorassa. Nostan j\u00e4lkiruokalusikan tasapainoon otsani p\u00e4\u00e4lle. Lusikka on niin kevyt ett\u00e4 joudun keskittym\u00e4\u00e4n lusikan katsomiseen ja tasapainossa pit\u00e4miseen. Tasapainoa yll\u00e4pit\u00e4vien liikkeiden on oltava pieni\u00e4, nopeita ja tarkkoja. Minuutin aikana herkistyn pit\u00e4m\u00e4\u00e4n lusikkaa ja voin tarkkailla kehoani: milt\u00e4 kehossani tuntuu, milt\u00e4 lattia tuntuu jalkojeni alla, kuinka hengitykseni kulkee,onko kehoni j\u00e4nnittynyt, mit\u00e4 voin tehd\u00e4 ett\u00e4 saisin sen rennommaksi mutta silti pidetty\u00e4 kannatuksen hyv\u00e4n\u00e4. Nousen v\u00e4lill\u00e4 seisomaan yhdelle jalalle ja tunnustelen milt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tuntuu, pit\u00e4en lusikkaa yh\u00e4 tasapainossa. Vaihdan jalkaa, ja my\u00f6s asentoa, miss\u00e4 ilmassa oleva jalka on. Nostan polven yl\u00f6s, siirr\u00e4n jalkaa sivulle. Heilutan k\u00e4si\u00e4ni ja nostan k\u00e4det n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4ni. En saa t\u00e4st\u00e4 huolimatta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 keskittymist\u00e4ni herpaantumaan tasapainotetusta lusikasta. Laskeudun hitaasti istumaan lattialle. Mik\u00e4li kehossa tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 kokeilen p\u00e4\u00e4st\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lleen lattialle koko ajan tasapainottaen lusikkaa, mutta mik\u00e4li keho ei tunnu valmiilta, nousen takaisin seisomaan ja lopulta pudotan lusikan korvani taakse. Tunnustelen milt\u00e4 maailma tuntuu. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olen yleens\u00e4 valmis siirtym\u00e4\u00e4n toisiin harjoituksiin. Olen l\u00e4sn\u00e4 avaruudessa ja kehossani. Olen valmis aloittamaan harjoittelemisen, ty\u00f6n tekemisen. Ulkopuolinen maailma ei ole en\u00e4\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.
\u2019Kehotietoisuudessa olemme aina t\u00e4ysin l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4. Kuunnellesssamme kehoamme, ollessamme tietoisia sis\u00e4isest\u00e4 maailmastamme, olemme tietoisia siit\u00e4, mit\u00e4 meiss\u00e4 tapahtuu juuri nyt. T\u00e4m\u00e4 tila ei sis\u00e4ll\u00e4 ajattelua, ei muistikuvia, ei suunnitelmia, se on paluuta l\u00e4sn\u00e4oloon.\u2019 -Timo Klemola, Taidon filosofia, s. 57
\u2019Henkil\u00f6kohtaiset kokemukset harjoittelemisessa ilmenev\u00e4t voimakkaasti kontemplatiivisen harjoituksen herkist\u00e4m\u00e4lle keholle, ne eiv\u00e4t ole ilmeisi\u00e4 \u2019jokap\u00e4iv\u00e4iselle\u2019 ,harjaantumattomalle keholle mutta ohjaamalla tietoisuutensa kehon kuunteluun voi harjoittelu aikaan saada kokemusten ituja joiden kuuntelemiseen ja tuntemiseen voi alkaa syventy\u00e4\u2019 -Timo Klemola, Taidon filosofia
T\u00e4m\u00e4n henkil\u00f6kohtaisen jongleerauksen taidon tien rinnastaminen taidon filosofiaan ja Zeniin aiheuttaa minussa hymyily\u00e4. Olen kulkenut polutonta polkua ja tied\u00e4n mist\u00e4 kirjat kertovat. En vain ymm\u00e4rr\u00e4 kirjojen selke\u00e4sti korkeasti arvostamaa tarvetta ns. mestari ja oppipoika -opetusmallille, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sulkee helposti dialogin mahdollisuuden, oppimisen ollessa kuitenkin dialoginen prosessi. Ei kukaan ole valmis, ja kun opettaja korotetaan jalustalle, h\u00e4n helposti lakkaa oppimasta. T\u00e4st\u00e4 alkaa rappeutuminen, j\u00e4m\u00e4ht\u00e4minen ja korruptio, taistelu aseman ja saavutettujen etujen s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.
Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n minusta tuntuu, ett\u00e4 (yleist\u00e4en Timo Klemolan Taidon filosofia -kirjan ja Zen ja jousella ampumisen taito -kirjan toisiinsa, koska koen ett\u00e4 niiden k\u00e4sitys ja n\u00e4k\u00f6kulma korostaa Zen- aspektia) vaikkakin molemmissa kirjoissa on esitetty varsin hyvi\u00e4kin huomioita, heikent\u00e4\u00e4 niiden tehoa ja uskottavuutta opettajan, opettamisen ja t\u00e4m\u00e4n niin sanotun \u2019mestaruuden\u2019 mystifiointi. Yksinkertaistettuna Zen ja jousella ampumisen taito -kirjassa tehd\u00e4\u00e4n toistolla saavutettavasta \u2019lihasmuistiin\u2019 oppimisesta mystinen \u2019se\u2019. Fyysiset teot vaativat toistoja automatioituakseen ja tapahtuakseen ilman ajatusta, niin kuin veitsen ja haarukan k\u00e4ytt\u00f6 ruokailun yhteydess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on meille l\u00e4nsimaalaisille t\u00e4ysin automaattinen toiminto, kun taas puikoilla sy\u00f6minen voi aluksi vaatia uudenlaista keskittymist\u00e4 kunnes taito on hallittu ja ruokailija on taas vapaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n leppoisaa ruokap\u00f6yt\u00e4keskustelua Zenist\u00e4 ja veitsen ja haarukan k\u00e4yt\u00f6n taidosta. Mukaillen t\u00e4m\u00e4n kirjan sanoja, voisi t\u00e4m\u00e4 muutos ruokailuv\u00e4lineist\u00e4 toiseen edet\u00e4 n\u00e4in. \u2019Jos h\u00e4n tuntee vastustamatonta kaipuuta tuohon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen on uudestaan l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 tiet\u00e4 kulkemaan \u2013 taiteettoman taiteen tielle. H\u00e4nen t\u00e4ytyy uskaltaa ottaa viimeinen askel, jotta h\u00e4n voisi el\u00e4\u00e4 totuudessa niin kuin se, joka on t\u00e4ysin yht\u00e4 sen kanssa. H\u00e4nest\u00e4 on uudestaan tultava oppilas, aloittelija, ja k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi uusia muutoksia h\u00e4nen on voitettava tien viimeinen jyrkin osa. Jos h\u00e4n suoriutuu uhkayrityksest\u00e4, h\u00e4n kokee kohtalonsa t\u00e4yttymyksen kohtaamalla t\u00e4ydellisen totuuden, kaikkien totuuksien totuuden, muotoa vailla olevan alkujen alun, ei-mink\u00e4\u00e4n, joka samalla on kaikki, joutuu sen valtaan ja syntyy siit\u00e4 uudestaan.\u2019
\u2019Tiet\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ei voida mitata. Mit\u00e4 merkitsev\u00e4t viikot tai kuukaudet tai vuodet?\u2019 \u2013 Eugen Herrigel, Zen ja jousella ampummisen taito
Kun on harjoitellut taitoa tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 vuosia tai jopa kymmeni\u00e4 vuosia, henkil\u00f6kohtaisella oppimisen tiell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 aikaa ei voi laittaa kiinni m\u00e4\u00e4ritelmiin. Itse opiskelen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kuudetta vuotta kaksivuotiseksi rakennettua teatteriopettajan maisteriohjelmaa. Min\u00e4 hyv\u00e4ksyn, ett\u00e4 olen tarvinnut t\u00e4m\u00e4n ajan oppiakseni sen mit\u00e4 tarvitsen. Ei oppiminen k\u00e4y kuin kello. Varmasti olisin voinut k\u00e4yd\u00e4 tarvittavat kurssit oikeassakin aikataulussa, mutta en usko ett\u00e4 olisin n\u00e4in oppinut kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pitempi aika ja tie on eteeni tuonut. Joka tapauksessa harjoituksen my\u00f6t\u00e4 kokemuksemme kehosta ja tietoisuudesta alkavat muuttua. Alamme t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olla tietoisia kehostamme yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Mik\u00e4li olemme halunneet kehitty\u00e4 taidossa, on tietoisuutemme ollut pakko laajentua koko kehon alueelle ja teemme arjen askareita kokoajan tietoisempina kehosta ja sen asennoista. Harjoituksen ajatus laajenee kaikkeen toimintaan. Kehon kuuntelemisen kyky tulee herkemm\u00e4ksi. Jos oppimisen alkuvaiheessa on el\u00e4nyt enemm\u00e4n egon ja sen sis\u00e4lt\u00f6jen maailmassa, johtaa taidon harjoitteleminen tuloksiin, joissa kokemus maailmasta muuttuu; ei ole en\u00e4\u00e4 egoa vaan itse on yht\u00e4 maailman kanssa. Vaikka ajatukseni kuulostaa oudolta, tuntuu t\u00e4m\u00e4 l\u00e4hes ainoalta tavalta sanallistaa asia. Taidon oppimisen kautta kokemus itsest\u00e4 muuttuu, ja ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ja tuntiessaan oman kehonsa oppii samalla tuntemaan my\u00f6s ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman ja n\u00e4in oppimattoman erillisist\u00e4 asioista tulee yht\u00e4. Jongl\u00f6\u00f6rin n\u00e4k\u00f6kulmasta kaikki on jongleerausta. Oppineelle muusikolle kaikki voi olla musiikkia, arkkitehdille arkkitehtuuria ja lopulta jongl\u00f6\u00f6rin ei tarvitse jongleerata, muusikon musisoida tai arkkitehdin arkitehturoida, taidosta on tullut osa luontoa. Kehon ja mielen koettu suhde todella muuttuu harjoituksen my\u00f6t\u00e4. Se, ett\u00e4 keho ja mieli ovat yht\u00e4, on harjoituksen kautta saavutettavissa, harjoituksen tulos, saavutus, jonka eteen ihmisen on ponnisteltava. Kun t\u00e4m\u00e4 ykseys toteutuu, se antaa perustan sek\u00e4 eettiselle, esteettiselle ett\u00e4 tiedolliselle kokemukselle.
\u2019Kehotietoisuuteen voi syventy\u00e4 ja voi tulla tietoiseksi yh\u00e4 hienovaraisemmista kehon sis\u00e4isist\u00e4 aistimuksista. Eli voimme syventy\u00e4 kehotietoisuuteemme niin, ett\u00e4 yh\u00e4 hienovaraisemmat proprioseptisen informaation vivahteet nousevat tietoisuutemme piiriin.\u2019 Timo Klemola, Taidon filosofia.
Kirjoittaessani t\u00e4t\u00e4 esseet\u00e4 huomaan, ett\u00e4 olen syvemm\u00e4ll\u00e4 jongleerauksen taidossa kuin kirjoittamisen taidossa. En pysty kirjoittamaan ajatuksellisesti puhdasta, aitoa teksti\u00e4. Kirjoitukseni sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sinne kuulumattomn sarkasmin s\u00e4vyn suhteessa el\u00e4m\u00e4n filosofioihin, uskontoihin ja henkisiin kokemuksiin. My\u00f6nn\u00e4n t\u00e4m\u00e4n vajavaisuuteni. Minulle on helppo rinnastaa henkisyys ja homeopatia. Hyv\u00e4ksyn, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat voivat auttaa joitain ihmisi\u00e4, mutta siit\u00e4 huolimatta kirjoituksestani t\u00e4m\u00e4n kirjallisen taitoni vajavaisuuden takia voi tulkita ilkeilyn\u00e4 ja sarkastisuutena.
Sarkastisuus on my\u00f6s yksi aikamme synneist\u00e4, jonka ihopoimuihin on niin ihanan helppo k\u00e4tkeyty\u00e4. L\u00e4ps\u00e4ist\u00e4 ja ratsastaa l\u00e4skin aallolla auringonlaskuun vaikuttaen jotenkin vain niin nokkelalta. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole viel\u00e4 tarpeeksi kasvanut ihmisyyden taidossa. Tiedostan ja n\u00e4en virheeni, mutta olen viel\u00e4 vain ihmisyyden oppilas. Jongleeraus on tuonut minut t\u00e4h\u00e4n asti, mutta matka syvemp\u00e4\u00e4n ihmisyyteen on kesken. Juha Varron sanoin \u2019osaamisessa ihminen voi osata ajaa py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 tai uida, mutta h\u00e4nelle tuottaa suunnattomia vaikeuksia selvitt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 tuntemattomalle, mist\u00e4 uimisessa tai pyr\u00e4ilyss\u00e4 on kyse. On vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 periaatetta, joka kuvaisi n\u00e4it\u00e4 osattavia asioita. Tiet\u00e4minen tarkoittaa pelkkien periatteiden hallitsemista, jolloin ihminen katsotaan tiet\u00e4v\u00e4ksi, vaikka h\u00e4n ei olisi koskaan toiminut alalla, josta h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Taitamisessa taitava ihminen kykenee sek\u00e4 itse selviytym\u00e4\u00e4n ett\u00e4 my\u00f6s vaadittaessa ohjaamaan toista, koska h\u00e4n sek\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 on koetellut itse sek\u00e4 harjaantunut eli toistanut tarpeeksi monta kertaa tiens\u00e4.\u2019
El\u00e4m\u00e4n matka vie aikaa ja oppiminen on varsin mukavaa ajanvietett\u00e4. Olisi viel\u00e4 mukavampaa jos t\u00e4m\u00e4n ajanvietteen parissa toimivat ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 olisi hyv\u00e4 ett\u00e4 molemmilla osapuolilla olisi oltava aikaa: sek\u00e4 opettajalla ett\u00e4 oppilaalla. Opettajan ei pit\u00e4isi kiirehti\u00e4, eik\u00e4 oppilaan menn\u00e4 asioiden edelle. Tie taitajaksi ja taitajasta taiteilijaksi on pitk\u00e4.
\u2019Taitaminen on ymm\u00e4rretty ihmisen erityisen\u00e4 suhteena maailmaan. Taitava ihminen on maailmaan vaikuttava ihminen, joka muuttaa maailmaa tavalla, joka on mitallinen maailman kanssa. Ihminen ei t\u00e4ll\u00f6in pakota maailmaa omiin kuvitelmiinsa vaan sopeuttaa kuvitelmiaan maailmaan k\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4kseen hetkitt\u00e4isist\u00e4 koettelemisista syntynytt\u00e4 oivallusta siit\u00e4, mik\u00e4 on maailman mukaista, mik\u00e4 ei, mik\u00e4 sopii ihmiselle, mik\u00e4 ei. T\u00e4st\u00e4 on olemassa pitk\u00e4 kirjallinen perinne, jossa moraalina, uskontona tai filosofiana jo tiedet\u00e4\u00e4n, kuinka olisi toimittava.\u2019 -Juha Varto, isien synnit
Kehon ja k\u00e4den taito, taide ja mielen harjoitus kulkevat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4. Annetaan arvo sille arkiselle hetkelle ja ajalle, jolloin olemme uppoutuneena tekemiseemme. Hetkille, jolloin minun ja maailman ero katoaa. Todellista ymm\u00e4rryst\u00e4 ei voi saavuttaa pelk\u00e4n teoreettisen ajattelun avulla vaan ymm\u00e4rryksen on synnytt\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 kehossa ett\u00e4 mieless\u00e4: koko persoonassa. T\u00e4m\u00e4 vaatii sek\u00e4 kehon ett\u00e4 mielen harjoittamista. Lopulta t\u00e4m\u00e4 johtaa my\u00f6t\u00e4tuntoon ja rakkauteen kaikkia olentoja kohtaan. T\u00e4m\u00e4 on mielest\u00e4ni varsin hyv\u00e4 pohja kohdata maailma ja siksi taidon opetteleminen on mielest\u00e4ni varsin kiva juttu.
\u2019Jos ei ole olemassa jakoa minuun ja maailmaan, ei dualismia, silloin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n jakoa profaaniin ja sakraaliin. Maallinen on uskonnollista, uskonnollinen on maallista. Kehollinen on henkist\u00e4, henkinen kehollista. Harjoituksen n\u00e4k\u00f6kulmasta jokaisesta arkisesta k\u00e4den ja kehon liikkeest\u00e4 tulee pyh\u00e4, sacramentum, johon liittyy muutoksen lupaus\u2019 Timo Klemola, Taidon filosofia , s41.<\/p>\n\n\n\n

Muutokseen osallistuen,<\/p>\n\n\n\n

Rauli Katajavuori 2013<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kehon harjoittaminen kehitt\u00e4\u00e4 etiikkaa. \u2019Ei-akateeminen taide, jota on harjoitettu muualla kuin \u2019akatemioissa\u2019, on kaiken aikaa yll\u00e4pit\u00e4nyt ajatusta erityisest\u00e4 tiedosta, jota tarvitaan, joka syntyy ja jonka kanssa ollaan tekemisiss\u00e4 silloin, kun harjoitetaan taiteilijan taitoja, ammattina tai harrastuksena, valmiina tai oppilaana.\u2019-Juha Varto, isien synnitT\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana olen pohtinut paljon taitoa, oppimista ja my\u00f6s opettamista. T\u00e4m\u00e4 johtuu tottakai … <\/p>\n

Jatka lukemista ”Zen ja jongleerauksen taito (kirjoitus vuodelta 2013)”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-38","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=38"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":39,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/38\/revisions\/39"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=38"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=38"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/raulikatajavuori.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=38"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}